Aloitan juhlallisesti blogini äitienpäiväkakun ohjeella. Jos tarkkoja ollaan, niin tämä oli testikakku. Leivon nykyään lähes ainoastaan ylioppilasjuhliani silmällä pitäen, ja tässäkin tapauksessa oli tarkoitus kokeilla, onko resepti sopiva ja mitä kannattaa muistaa/muuttaa yms. Joku sanoisi että minulla on tässä oma lehmä ojassa kun mukamas teen äidille kakun vaikka vain harjoittelen omia juhlia varten. Mutta samalla tämä olikin lahja äidilleni, joka ei innostu ajatuksesta että leivon kakkuja huvikseni ja kukaan ei ole niitä syömässä. Nyt kakkua tarvitsi äitienpäivän takia, ja saman tien saattoi tehdä testikakun että saadaan sekin asia alta pois :D.

Sitten itse kakkuun. Kyseessä on sitruunatäytekakku. Pohjana on kolmen munan sokerikakku, jonka ohjeen otin Kotiruoka-kirjasta. Välissä on  Kinuskikissan  blogista löydetty sitruunakiisseli-valkuaisvaahtorahkatäyte, joka maistuu käytännössä ihan samalta kuin sitruunapai tai -torttu, miten kukin haluaa sanoa (sitäkin tein vähän aikaa sitten, laitan siitä ehkä postia myöhemmin). Muutin täytteen vaahto-osion ohjetta aika paljon, tässä minun versioni siitä:

Kolme kananmunanvalkuaista

1prk maitorahkaa

n. 75g maustamatonta tuorejuustoa

n. 1-1,5 dl sokeria

ripaus vanilliinisokeria

2 liivatelehteä

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Sekoita muut aineet sekaan liivatetta lukuunottamatta. Sulata vedessä lionneet liivatelehdet muutamassa ruokalusikallisessa kiehuvan kuumaa vettä ja kaada seos ohuena nauhana vaahtoon. Muista maistella vaahtoa, sillä esim. tuo sokerin määrä on ihan vaan arvio siitä mitä itse sinne laitoin.

Oho, vasta nyt tajusin että muutin tuon ohjeen ihan täysin :D. Tilannehan oli, ettei minulla ollut vaniljakreemijauhetta, rahka oli maitoversio ja sitäkin oli vain yksi purkki, ja tiesin että yleensä täytekakut ovat minun makuuni liian makeita. Siksi laitoin sokeria aika varovasti.

Tässä vaiheessa on myönnettävä, että oikeastaan tämä kakku epäonnistui. Sain kyllä viimein kakkupohjan loistavan kuohkeaksi: tällä kertaa jaksoin vaahdottaa kananmunia pitkään, ja taikina ei seisoskellut uunin lämpiämistä odottelemassa vaan meni suoraan paistumaan. Mutta täytteen sitruunakiisseli jäi liian löysäksi, ja valui, valuu varmaan edelleen, pois kakun välistä saaden koko kakun muodon häviämään ja muuttumaan lähinnä lätäkköä muistuttavaksi. Onneksi kakku jaksoi pysyä melkein koossa kun se kannettiin äidille :). Vika taisi olla kiisselin vehnäjauhojen liian vähäisessä määrässä. Muistakaa siis: laittakaa vehnäjauhoa tarpeeksi kiisseliin ja/tai vaikka liivatetta mukaan kaiken varalta! Kun kiisseli levitetään kakun päälle, sen on oltava todella kiinteää, älkää tuudittautuko siihen että kyllä se siellä jääkaapissa kovettuu (paitsi tietysti jos on laitettu liivatetta).

Valmiin kakun peitin marsipaanilla, ja koristeeksi leikkasin valkoisesta marsipaanista sanan "äiti". Leikatut reunat jäivät niin ruman näköiseksi, että pursotin sokerikuorrutetta (tomusokeri + sitruunamehu) niiden peitoksi. Se ei tosin tainnut paljoa auttaa... Minulla on vielä paljon oppimista kakkujen koristelun suhteen! Lisäksi tein muutaman marsipaaniruusun ja seuraksi niille lehtiä, joihin painoin kuviot aidoilla jonkunlaisen puun lehdillä. Nyt on puissa juuri sopivan kokoiset lehdet siihen tarkoitukseen, harmi yo-juhlieni kannalta että ne ehtivät kasvaa toukokuun aikana isommiksi.

Marsipaanin käyttöä olen oppinut lukuisista blogeista, mutta en millään osaa nyt sanoa tarkasti, mistä minkäkin idean, kuten vaikka tuon lehtien kuvioinnin, olen löytänyt. Kiitos kuitenkin vinkeistä kaikille :).

Tämä oli tosiaan Ruokaleenan ensimmäinen blogimerkintä. En ole ihan tajunnut ja oppinut kaikkea mitä boggaajan pitäisi tietää, eikä leipomuksenikaan mitään upeita ammattilaisen luomuksia ole. Mutta ehkä tässä vähitellen opitaan. Kehitysideoita saa kertoa, niin ruuan kuin blogin pitämisenkin suhteen! Ja jos joku tänne on todella eksynyt, niin olisi kiva kuulla siitä :).

Ruokaleena kuittaa.