En taas ole ehtinyt päivitellä blogia, on ollut niin kamalasti kiireitä. Aloitin kaksi viikkoa sitten opiskelut yliopistossa, ja uusi kaupunki ja elämä on vienyt paljon aikaa ja energiaa.

Koska olen nyt virallisesti köyhä opiskelija, ruoat ovat sen mukaisia. Näiden viikkojen aikana eniten on kulunut kaurahiutaleita, makaronia ja ketsuppia. Ensimmäistä kertaa pääsin tekemään muutakin ruokaa kuin pelkkää makaronia viikko sitten, kun ystäväni oli käymässä uudessa kämpässäni. Ihan opiskelijaelämän kunniaksi syötiin makaronia, ja sen lisäkkeeksi teimme herkullisia soijapihvejä. Äiti oli tuonut kotoa omenoita, niitä syötiin sitten salaatin paikalla.

Näitä soijapihvejä olen tehnyt kesällä monta kertaa, itse asiassa yllätyin kun en löytänyt blogistani niitä koskevaa postausta... Ohje löytyy täältä: vegemisia.blogspot.com/2007/11/haastejuttuja.html , en viitsi laittaa sitä tähän kun tuon mukaan kuitenkin suunnilleen mentiin. Paitsi että vaikka sipuleita oli, eipä ollutkaan terävää veistä eikä leikkuulautaa. Mausteistakin löytyi vain soijakastike ja suola. Mutta kas, näistä tulikin parhaita soijapihvejä mitä olen tehnyt! Niitä riitti vielä monelle päivälle vaikka tehtiin puolikas annos. Onneksi, sillä tällä viikolla ei olisi ehtinyt eikä jaksanut alkaa tehdä ruokaa kuin vasta nyt viikonloppuna.

Kuten viime viikonloppuna, tein tänäänkin  ruokaa joka sisältää makaronia ja soijarouhetta. Kyllä mä syön muutakin, mutta olen vaan odottanut että pääsee kokeilemaan kaikenlaisia soijarouheruokia, ja yksi niistä nyt sattuu olemaan makaronilaatikko.

Ohje: www.yhteishyva.fi/ruokamaailma/reseptit/paaruoka_d_k/fi_FI/kasvisruokailijan_makaronilaatikko/

Taas huomasi, että soijarouheen maustaminen on taitolaji. Laatikko oli hyvää kun laittoi tarpeeksi ketsuppia, mutta yksinään soijarouhe maistui lähinnä puulta. Mulla on ilmeisesti vielä paljon oppimista. Mutta ei se mitään, tärkeintä että nyt on paljon makaronilaatikkoa jääkaapissa pariksi seuraavaksi päiväksi.

Viikonloppuna olin Helsingissä Flow-festivaaleilla. Tämä ei ole ainut blogi josta voi lukea Flow'sta, mutta veikkaan ettei suurin osa sitä niistä postauksista suinkaan käsittele ruokaa vaan muotia. Sen näki tosiaan siellä: pieni alue täynnä tyylistään hyvin tietoisia ihmisiä, useimmilla järjestelmäkamera käsissä tyrmääviin asukokonaisuuksiin törmäämisen (ja okei ehkä esiintyjienkin) varalta.

Mut nyt asiaan: toisin kuin useimmilla festareilla, Flow'ssa ei ollut tarjolla makkaraperunoita vaan luomukaritsapastaa ja tyylikkäitä voileipiä. Itse söin päivällä tuota pastaa ja illalla niinkin ympäristöystävällistä ruokaa kuin (oletettavasti naudan-)lihapullia ja riisiä (no hei, se karitsa oli kuitenkin luomua!). Pasta ei hienon trendikkäästä nimestään huolimatta ollut kovin erikoista, tosin ei pahaakaan. Lihapullat maistuivat varsinkin siinä nälässä erinomaisilta. Mutta Flow'n paras makuelämys tulee tässä:

Ihanan pehmeä ja tumman suklainen pähkinä-suklaakakku. Ihan äärettömän hyvää! Mmm nuo pähkinät... Mulla on huomenna synttärijuhlat (the day on tänään hehhee :)), ja suunnittelin leipovani tämän tyyppistä kakkua sinne.

No nyt sain viimein kuvat kamerasta ja ladattua ne tänne, niin pääsee postailemaan pitkästä aikaa.

Mä olen nyt vähän jäljessä kun mansikkasesonkihan on jo ohi... Mutta on ihan aiheellista että näin kesän "lopuksi" käsittelen mansikkaa, onhan se ollut olennainen ruoka-aine mun kesässä. Innostuin sen mausta "suolaisissa" ruoissa, esimerkiksi salaateissa. Eihän mansikkasalaatti mikään uusi juttu ole, mutta meillä on ollut tapana käyttää mansikkaa vain jälkiruokiin. Siis tähän kesään asti :).

Tätä salaattia tein pariin kertaan kesän aikana. Alkuperäinen ohje on jostain lehdestä, jossa oli kevyitä ruokaohjeita. Laitan ehkä tarkemman tiedon kun jaksan etsiä sen lehden... Oon kyllä varmasti yksinkertaistanut ja muunnellut ohjetta enemmän tai vähemmän huomaamattani. En löytänyt ihan täydellistä melonilajia, tässä salaatissa on käytetty hunajamelonia joka oli mielestäni ihan liian makea. Ja juustoa ei voitu salaattiin laittaa sekaan, kun yksi syöjistä ei voinut sitä syödä.

Ainekset:

Mansikoita

Melonia

Avokadoa

Pinjansiemeniä

Vihreää salaattia

Oliiviöljyä

Tee vihreästä salaatista peti laakeaan kulhoon. Pilko muut ainekset ja asettele pedille. Ripottele päälle pinjansiemeniä ja öljyä.

Jopa salaattia enemmän innostuin mansikasta leivän päällä:

Tässä on gluteenittoman leivän päällä mansikoiden seurana katkarapusalaattia, rucolaa ja kylmäsavulohta. Oli todella hyvää, suolainen lohi ja mansikka oli loistava yhdistelmä!

Ruisleivällä mansikkaa, avokadoa ja edellisen päivän rosvopaistia (naudanlihaa). Ihan tajuttoman hyvä yhdistelmä!!

Kuten näkyy, tässä on ollut pitkään tauko päällä, sanotaanko sitten että kesäloma. Se jatkuu vielä ainakin viikon, kun palaan kohta taas mökille. Sitten kun on aikaa blogata, tuleekin varmaan enemmän materiaalia kerralla kun sitä on tässä "loman" aikana ehtinyt kertyä :).

En ole mikään ötökkätuntija, mutta luulisin tämän esittävän tuhatjalkaista. Vaikka jalkoja ei olekaan ihan tuhat. Kakku tehtiin pikku-Satulle, joka oli luonani kylässä. Pikku-Satu tykkää väreistä, joten ei oli helppo valita piirroshahmohenkinen ötökkä kakun aiheeksi. Tein kahden munan kakkupohjan ensin pellille, ja leikkasin siitä sitten 12 ympyrää kolmikerroksista kakkua varten. Niitä täytettäviä vartalonosia oli siis neljä. Täyte oli omenakiisseliä (muokkasin yo-kakun sitruunakiisselin ohjetta kokeilumielessä, mutta siitä tuli aika pahaa) ja kun kermaa ei ollut, valkuaisvaahtoa ja jugurttia kreemijauheella makeutettuna. Häntäpään pallukan välissä oli vain mansikkahilloa maitoallergiselle teini-Sonjalle. Täytteen mauttomuudesta huolimatta pikku-Satu ja teini-Sonja tykkäsivät kakusta molemmat. :)

Vietin mukavan juhannuksen, johon sisältyi paljon ruokaa ja ruoanlaittoa :). Tärkeä osa juhannuksen viettoa oli lettujen paisto (joka tosin tapahtui sisätiloissa hellan ääressä nuotion sijaan mutta eipä se meitä haitannut). Itse letut tehtiin ihan perinteisen kaavan mukaan. Mainitsemisen arvoinen onkin lettujen täyte, jonka opin ystävältäni Satulta, joka taas oppi sen Ranskassa ollessaan: letulle sirotellaan sokeria, ja sen päälle puristetaan sitruunasta mehua. Niin yksinkertaista, ja niin herkullista!

Ainiin, käykäähän täällä: http://inoutupdown.blogspot.com/2008/06/heat-me-eat-me-beat-me.html Tuolta löysin ohjeen ihanaan raparperi-marjapiirakkaan jota tein juhannukseksi myös. Minusta riippumattomista syistä piirakasta ei tullut kovin esteettistä, joten jätin sen kuvaamatta, enkä ilman kuvaa viitsi omistaa sille paljoa palstatilaa omasta blogistani. Mutta hyvää se oli!

Näin kesällä kaikenlaisia smoothieita ja pirtelöitä löytyy joka puolelta netissä, mutta ei kai yksi lisää pahaa tee.

Tänään oli lämmin sää, ja teki mieli jotain jäätelöä muistuttavaa. Niinpä päätin tehdä pakastemarjoista yksinkertaista smoothieta, se kun on raikkaampaa ja kevyempää kuin jäätelö. Juoma sisältää siis jäisiä pakastemustikoita, maustamatonta jugurttia, hieman kaurahiutaleita ja ananasmehua. Suhteita en enää muista enkä tiedä, heitin vaan aineksia fiiliksen mukaan. Sekoitin kaiken tehosekoittimella tasaiseksi, ja siinä kaikki.

Haha, tosi surkeanlaatuinen kuva, mutta menköön nyt tämän kerran kun kakkukaan ei ole mikään maailman hienoin :D.

Tein tämän naamakakun synttärilahjaksi kaverille, ja kuten arvata saattaa, se yrittää esittää synttärisankaria itseään. Ei kyllä ole yhtään näköinen, mutta se ei sankaria haitannut, oli aivan tohkeissaan tästä lahjasta. Mielestäni kakku on ruma, kökkö ja viimeistelemätön mutta se ei tässä tapauksessa haittaa. Kakun rumuus johtuu siitä että tämä on ensimmäinen tämän tyyppinen kakku mitä olen tehnyt, ja aloin tehdä sitä kakkupohjasta lähtien noin tunti ennen juhlien alkua. Ei siis ollut aikaa tehdä kakusta kovin esteettistä...

Kakkupohja on Kotiruoka-kirjan hyväksi havaitsemani 3 munan sokerikakku, tein sen pellille jotta sai leikattua sopivan muotoiset palat. Täytteen vaahto-osaan heitin puolet 2,5 desin kevytvispistä joka jäi yli yo-juhlista (toisen puolen käytin hiuksiin), purkin maitorahkaa ja hämärän määrän vaniljakreemijauhetta. Laitoin kakun väliin myös vadelmaa ja mustikkaa. Kakun päälle sivelin vähän yli jäänyttä vaahtotäytettä ja päälle marsipaanin. Värjäsin siitä ihonväristä punaisella elintarvikevärillä ja kaakaojauheella (tämäkin idea varmaan jostain blogista joskus luettu). Silmät ovat salmiakkikarkkeja, joita vuolin sopivaan muotoon, ja silmälasit tein rakkaalla koristelugeelillä, tosin kiireen ansiosta jälki oli karseaa...

Tässä tuli taas nähtyä, että kakun tekeminen on helppoa, mutta hienon kakun tekeminen vaatii taitoa, jota minulla ei vielä ole :D

Nyt on juhlat juhlittu. Ruoat ei ainakaan loppuneet kesken, se huoli oli siis turha. Helle verotti niin ruokahalua kuin vieraiden määrääkin, joten yli jäi kolmesta kakusta puolitoista, suurin osa kekseistä ja hyrristä, pari leipää... Niin, ja viidelletoista varattua keittoa söi vain kolme ihmistä.

Täytekakku onnistui lähes täydellisesti (siihen nähden että olen aloittelija): pohjien kuohkeus, täytteen maku ja koostumus, koristelu. No, vaahtoa tuli täytteeseen ehkä liian vähän, mutta se ei lopputuloksessa haitannut. Pitkän harkinnan jälkeen päädyin laittamaan marsipaanin alle sokerikreemin, kuten Kinuskikissa blogissaan neuvoo, vaikka se rasvan ja sokerin määrä epäilytti (eihän tuo kakku kyllä muutenkaan mikään terveysversio ole...). Marsipaanikuorrute levittyi taitoihini nähden tasaisesti kakulle, ja koristelustakin tuli mielestäni nätti, vaikka en kiireessä ehtinyt pyyhkiä viimeisiä tomusokeriläikkiä pois kukista ja lehdistä. Erityisesti innostuin koristelugeelistä, jota en ollut ennen näitä kakkuja ikinä kokeillut. Se oli erittäin helppokäyttöistä ja nätin näköistäkin. Kokonaisuudessaan kakut kestivät ja kestävät samanlaisena hyvin, valumatta lätäköksi jne. Ja vierailta kuulin paljon kehuja :). Ei kovin suomalaista kehua itseään näin, mutta on pakko olla ylpeä itsestäni ja kakuistani!

Ja vielä kerran suuren suuri kiitos Kinuskikissalle, jonka bolgista löysin täytteen ja sokerikreemin ohjeen, sekä neuvoja marsipaanilla kuorruttamiseen!

Tänään leivoin varmaan ainakin kuusi tuntia putkeen. Ensin pari täytekakkupohjaa (onnistuivat taas, jee!) ja sitten järjettömän määrän suklaakeksejä, jotka koristelen ylioppilaslakkien näköisiksi. Siitä tulee hirveän iso homma! Nytkin olin tulla hulluksi kun väkersin yksin varmaan kymmenen pellillistä pikkuisia keksejä, ja taikinakin oli ärsyttävän pehmeää vaikka säilytin sitä jääkaapissa. 

Siskoni juhlissa oli niitä perinteisiä lakkeja, jotka on tehty vaaleasta murotaikinasta ja yksi pää on kastettu suklaaseen. En halunnut samoja, vaan päätin tehdäkin kekseistä ruskeita ja kuorrutteesta vaaleaa. Mielestäni tämä versio on enemmän lakin näköinen, ja maistuukin paremmalta. Työläämpiä nämä keksit kyllä ovat! Keksien taikina on siis perinteinen murotaikina, johon on lisätty reilusti kaakaojauhetta. Ohjeen otin Kotiruoka-kirjasta, mutta en laita ohjetta tähän ollenkaan kun en oikein pidä taikinan mausta. Se on liian rasvainen (tämä on ongelmana joissain muissakin Kotiruoan resepteissä). Suklaakeksien päälle laitan sokerikuorrutteen (tomusokeri+sitruunamehu), joka on sopivan valkoista ja ennen kaikkea älyttömän hyvää. Kuten yllä näkyy, tein yhden koristelun kokeeksi. Tosin helmi on väärän värinen. Nyt ei ollut kultaisia, mutta niitä olisi tarkoitus laittaa lopullisiin kekseihin.